Eric Vasseurille viikinkiajan lumo ulottuu paljon sotureita, laivoja ja valloituksia pidemmälle. Kirjoituksessaan hän kertoo kiinnostuksestaan skandinaaviseen maailmaan, jossa arki oli tiiviisti sidoksissa perinteisiin, käsityöhön, luontoon ja henkisyyteen. Tärkeässä roolissa ovat myös riimut sekä työskentely puun, kiven, metallin, nahan ja sarven kaltaisten materiaalien kanssa.
Ericin oma kertomus:
Viikinkiaika on kiehtonut minua jo pitkään, ei pelkästään historiansa vuoksi vaan ennen kaikkea skandinaavisten kansojen maailmankuvan vuoksi. Soturien, viikinkilaivojen ja valloitusten suositun kuvan takana oli paljon rikkaampi yhteiskunta, jota muovasivat perinteet, käsityöt, kauppa, sukusiteet ja syvä yhteys pyhään.
Minua puhuttelee eniten se, etteivät arkielämä ja henkinen maailma olleet täysin erillään toisistaan. Jumalat, esi-isät, luonnonvoimat ja kohtalo kuuluivat kaikki samaan maailmaan. Odin, Thor, Freyja, Freyr, Tyr ja Frigg eivät olleet vain myyttien hahmoja: he edustivat voimia, arvoja ja olemassaolon keskeisiä puolia.
Minulle Thor edustaa suojelua ja voimaa, joka palvelee ympärillä olevia ihmisiä. Odin tuo mieleen tiedon etsinnän, joka vaatii joskus suuria uhrauksia. Freyja edustaa sekä voimaa että rakkautta, taikuutta ja itsenäisyyttä. Tyr muistuttaa sanansa pitämisen, rohkeuden ja oikeudenmukaisuuden tärkeydestä.
Myös riimuilla on erityinen paikka kiinnostuksessani pohjoiseen maailmaan. Vanhempi futhark ei ole pelkästään esteettinen aakkosto. Jokaisella riimulla on nimi, historia ja joukko merkityksiä, jotka juontavat juurensa germaanisista perinteistä. Joka syventyy niihin, joutuu palaamaan lähteille ja erottamaan sen, mikä todella kuuluu vanhoihin perinteisiin, siitä, mitä on lisätty paljon myöhemmin.
Pidän myös siitä, että voin herättää tämän maailman eloon materiaalien avulla. Puu, kivi, metalli, nahka ja sarvi mahdollistavat sellaisten esineiden luomisen, jotka tekevät tästä inspiraatiosta hyvin konkreettista. Riimun kaivertamisella puuhun tai metalliin ei tietenkään ole enää samaa tehtävää kuin tuhat vuotta sitten, mutta teko luo erityisen yhteyden niihin käsityöläisiin, jotka kauan ennen meidän aikaamme kaiversivat merkkejä esineisiinsä.
Juuri tämä historian, symboliikan, käsityön ja henkisyyden kohtaaminen kiehtoo minua.
Kun yritän luoda uudelleen pohjoismaisen tunnelman, kyse ei siksi ole vain vaatteiden käyttämisestä tai asusteiden keräämisestä. Yritän tavoittaa jotain tuon ajan tunnelmasta: puun, liekkien valon, riimut, käsin tehdyt esineet ja tunteen siitä, ettei näkyvä maailma ollut koskaan täysin erillään näkymättömästä.
Se on luultavasti se, mikä viikinkiajassa kiehtoo minua eniten: maailma, jossa ihminen oli tietoinen siitä, että häntä ympäröivät luonto, esi-isät, kohtalo ja jumalat.
Jätä kommentti